Ensimmäinen asiakirjatieto Sukkisten yksinäis-talosta löytyy vuodelta 1346, jolloin Sukkisten Antti (Anti af Sukkis) oli Maskussa erään talonvaihdon todistajana.
Vuonna 1498 tiedetään Sukkisten omistajan rälssimies Juhana Haakoninpojan antaneen puolet Mynämäen Liuskallion tilasta Naantalin luostarille tyttäriensä sisäänpääsymaksuna.
Vuonna 1556 Sukkinen käsitti kaksi lampuotien hoitamaa rälssitilaa, joista vuonna 1563 Porvoon pitäjän Drägsbyn kartanon omistajan Juhana
Olavinpoika Stålarmin aikana muodostettiin rälssisäteri, keskiaikainen kartano, joka varusti Ruotsin vallan aikana kuninkaan joukkoihin ratsumiehen verovapautta vastaan.
Stålarmin ja hänen perillistensä jälkeen Sukkisten omistajina tunnetaan muun muassa Stjernkorsin suku 1600-luvulla, hovioikeudenasessori Erik Wallvik-Stiernvall
ja tämän perilliset 1700-luvulla sekä Turun hovioikeuden presidentti, vapaaherra Adolf Fredrik von Willebrand ja tämän perilliset 1800-luvulla.
Säätyläisten omistuskausi Sukkisten, josta eräässä vaiheessa käytettiin myös nimeä Suckisberg, osalta päättyi vuoteen 1864.
Teksti: Pekka Kindberg, Kotiseututeos.
|
|
|
Jo 1700-luvun lopulla Sukkisiin kuului useita torppia. Sukkisten maita sijaitsi eri puolilla pitäjää, aina Saksalaa myöden. Myöhemmin Sukkisista on erotettu
13 tilaa, yhteispinta-alaltaan 45 hehtaaria. Muun muassa Saksalan kylässä 1960-luvulle toimineen koulun tontti on aikanaan lohkottu Sukkisista.
Kartanon mansardikattoinen, kaksikerroksinen päärakennus valmistui vuonna 1787. Sitä on sittemmin uusittu moneen otteeseen, mutta rakennus on korjauksista
huolimatta säilyttänyt alkuperäisen ja 1700-luvun kartanoille tyypillisen asunsa. Talousrakennukset ovat keskittyneet päärakennuksen itäpuolelle.
Sukkisten rakennukset muodostavat seudullisesti merkittävän kokonaisuuden.
Viimeksi kuluneina vuosikymmeninä Sukkisten toiminnan pääpainopiste on ollut ravihevosten kasvatuksessa.
Kasvatustoiminta on saanut ”Vuoden kasvattaja” -tunnustuksen vuonna 2002. Sukkisten varsat tunnetaan Hoss-liitteestä niiden nimessä.
|
|
